en tosissani tiedä meneekö mulla hyvin vai huonosti. kaikki muu menee päin vittua mut en oo varsinaisesti surullinen. häpeen itteeni ihan jokasella mahdollisella tavalla. koulussakaan ei tosissaan mene hyvin. en saa töitä valmiiksi. paljon hommia on jäänyt palauttamatta ja jäänyt keskeneräseks. en vaan voi sille mitään että oon niin aikaansaamaton. mä oon eskapisti myös koulussa, heti kun opettajan silmä välttää meen pelailemaan ja fb sekä tumblr auki. ei se ole varsinaista riippuvuutta vaan haluun muuta ajateltavaa, ja varsinkaan jos tehtävänannossa jäi jotain epäselväksi en kehtaa edes kysyä. haluun pois siitä tehtävästä. vältän sitä viimeiseen asti. samalla haluun juosta ovesta ulos ja huutaa.kyllä mä tuolla viihdynkin. mulla on kivat luokkakaverit ja koulu itessäänki on ihan mukava. olis tosin helpompaa jos tuollaki tiedettäis mun ongelmista. tosin sekin tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin esille. en haluu luovuttaa vielä. ei kaikki ovet oo suljettu vielä.
oon ihan varma et jotain suurta ja kamalaa on tulossa. mulla on vaa sellanen tunne. jokin muuttuu pian. mua pelottaa mutta kävelen silti elämässäni eteenpäin, silmät kiinni. riskialtista mutta luottavaista. en näe mitä edessäni on mutta jatkan silti matkaani. ja meinaan kaatua koko ajan.
käsissä tuoksuu tupakka
se saa mut kuolemaan nopeemmin, ajattelen
hymyilen ajatukselle
mua ei oo luotu kuolemaan vielä
mut silti mun aika on lähellä
mikä meni pieleen?
koska koittaa se päivä
jolloin tän kirjan takakansi suljetaan
koska on se aamu
jolloin mä en avaa mun silmiä
ja hiljaisuus ottaa vallan
vittu ku en osaa edes kirjottaa
mun sisällä on joku joka haluu ottaa musta hallinnan
mä voin estää sen
mutta en tiedä haluanko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti