Huomenna osastolle takasin, jee. toisaalta mulla on osastolla turvallinen olo, kun en pysty tehä itelleni mitään pahaa, mut en viihdy siellä niin hyvin. se on ahdistava paikka.
ahdistaa sekin, kun syön taas liikaa. mä pelkään etten pysty kontrolloimaan mun syömisiä kohta. tuntuu et jos lihon niin mun on pakko tappaa itteni koska en oo tarpeeks hyvä ihminen. en oo nytkään. mut jos lihon, tilanne vaan pahenee. joo ok, mulla on paljon parempi olo kun silloin kun en syönyt melkeen mitään, mutta omatunto kolkuttaa. mun on pakko laihtua. ja mun uus ateriasuunnitelma on niin syvältä. miks ees suostun siihen kaikkeen?
oon miettiny kun lääkäri sanoi että mun masennus on psykoottistasoista, niin mistä se sitten tulee. joo, oon poissaoleva. kai. joo, mulla on niitä mielikuvia itteni tappamisesta. ja elän välillä omassa maailmassani. no ehkä se vastaus sitten olikin siinä. on kans kiva kun ei mulla oo mitään millä viiltää (mhm pieni vinkki ei kannata suljetulle viedä mitään teriä, kokeiltu on ja huonosti päättyi) niin sitten alan hakkaamaan itteeni. sit valitan seuraavana aamuna et 'on pää kipee'. niin tyhmää.
jjoo tässä sitten oliki tämmöinen pieni valituspostaus, siinä mun ajatuksia tällä hetkellä. toivottavasti jaksan ensi viikon hyvin. antakaa mun jaksaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti